LÖYTYI

Se on nyt valittu. 

Ihastuttu. Sovitettu. Rakastuttu. Päätetty. Ostettu. 

En jotenki voi uskoa että se meni näin helposti. Ihanaa! Mulla on parhaat kaasot ja kaikkea. 

Torstaina siis ensimäisen kerran kävin ihastelemassa Seinäjoella Tyynelän valikoimaa. Se oli se ensimäinen, johon ihastuin. Sovitin myös paljon muita mekkoja, enkä uskaltanu heti valitaa tehdä, joten nukuin yön yli ja menin seuraavana päivänä täällä Vaasassa Boutique Beauty:n. En vaan löytäny sieltä mitään niin yksinkertaista, nättiä ja tyttömäistä.

Tänään aamulla lähdin yövuorosta 8:20 ja kymmeneltä olin taas Seinäjoella. Olin varannu ajan Haavemaahan, josta sain kyllä aivan ihanaa palvelua, kuten kaikista muistakin paikoista. Mitään varteenotettavaa ei kuitenkaan löytyny, täältäkään. Ennen Tyynelään menemistä ja sen ihanan uudelleen sovittamista, tutkailtiin nopeasti RosAmor:n valikoima. Siellä mun päälle heiteltiin mekkoja tyylillä "sä nyt et edes tiedä mitä mä oon sulle laittamassa, mutta katotaan" :D no käyhän se noinkin mutta ei arvattavasti oikeen napannu. 

Sain äitin mukaan kattomaan pukua ja onneksi sainkin. Oltiin siinä luulossa ettei 38 mun päälle vain mene. Valittuna oliki koko 46, jolle olis tietenki pitäny tehä valtavat muutostyöt. Aina kannattaa siis kokeilla, se 38 oli nimittäin just hyvä. Pieniä muutostöitä siihenkin tullaan tekemään, mutta ei tietenkään niin radikaaleja mitä tuohon isompaan olis pitäny tehä. Puku pussiin, pussi autoon ja tyttö onnellisena mekkonsa kanssa kotia! 

Toistaiseksi säilytyspaikka on oma vaatekaappi ja tuo lappu, on vaan mua itteäni varten ;) haha

Mutta vilautetaan nyt kuitenkin vähän sitä, mihin tuli rahat tuhlattua...

 

Kuvailin myös vilahduksen mahdollisista hääkengistä, jotka sain I:n äidiltä synttärilahjaksi viimekesänä. Teko tais olla aikamoinen vinkkivinkki ja tässä sitä nyt ollaan ;) Täytyy vaan päivänvalossa tarkistaa, miten värisävyt menee yksiin.. 

Kun lukiossa tanssin vanhat, oli mulla kaulassa alimman kuvan vasemman puoleinen koru ja korvikset. Helyt on iskän äidin perintöä ja uskompa että iskän isä on ne joltain ulkomaan matkalta tuliaisiksi mummulle kiikuttanut. Helminauhan alkuperää en muista, joka tapauksessa äidin tai mummun. Korvikset ja rannekoru on "tätäpäivää". Noiden korujen välillä ajattelin näillänäkymin valinnan tehdä. :) 

Noin vain on yksi ja ehkä isoin murhe selvitetty!